Verotus Suomessa
Verot ovat maksuja, joiden keräämisestä vastaa pääosin Verohallinto. Verohallinnon lisäksi veroja ja veroluonteisia maksuja keräävät Tulli sekä Liikenteen turvallisuusvirasto. Verotus Suomessa tähtää julkisen sektorin toiminnan rahoittamiseen.
Millaisia veroja Suomessa peritään?
* Kuluttaja maksaa arvonlisäveroa tavaran tai palvelun ostamisen yhteydessä ja yrittäjä tilittää saman summan valtiolle.
* Lahjaveroa maksetaan suurista lahjoista ja ennakkoperinnöstä.
* Lähdeveroa täytyy maksaa Suomessa lyhyen aikaa työskentelevän ulkomaalaisen. Samoin lähdeveroa peritään korkotulosta.
* Kiistelty ja parjattu perintövero maksetaan tietyn rajan ylittävästä perintöosuudesta.
* Pääomatuloveroa peritään pääomatuloista.
* Ansiotulosta maksetaan kaikille tuttua progressiivista valtion tuloveroa sekä kunnallisveroa.
* Kiinteistöjen ja arvopapereiden kaupasta peritään varainsiirtoveroa.
* Kiinteistön omistaja maksaa kiinteistöveroa.
* Lisäksi ainakin osan kansasta on maksettava veroluonteiset sairausvakuutusmaksu, päivärahamaksu, metsänhoitomaksu sekä kirkollisvero.
Ketkä ovat veronsaajia?
Verotus Suomessa hyödyttää useita julkisia toimijoita. Valtio, kunnat, Kela, metsänhoityhdistykset, metsäkeskukset, Euroopan Unioni sekä Suomen kaksi suurinta kirkkokuntaa saavat kaikki osakseen verotuloja.
Verohallinnon mukaan vuonna 2010 Suomen valtio sai osakseen noin puolet verotulojen nettokertymästä. Kunnat ottivat 40 % osuuden, Kela 7,9 %, seurakunnat 2,1 % ja metsänhoitoyhdistykset vaivaisen promillen osuuden. Valtion saamat verotulot olivat 22 517 miljoonaa euroa, josta arvonlisävero muodosti suurimman osuuden, eli vajaa puolet. Kuntien verotuloista valtaosa tulee kunnallisverosta. Kaiken kaikkiaan suomalaiset maksoivat vähän yli 25 miljardia veroja.
Lisätietoja verotuksesta
Verotus Suomessa ja muissa hyvinvointivaltioissa voi olla monimutkainen viritelmä. Sanonnan mukaan vain kolme tahoa ei koskaan unohda sinua: sotaväki, verottaja ja kuolema. Koska näin on, kannattaa kaikkien kärsivällisesti opetella verotuksen perusasiat. Netissä on runsaasti resursseja, jotka palvelevat veronmaksajaa.
Asian ytimeen pääsee kuitenkin parhaiten, kun tutustuu lainsäädäntöön. Tavallisen veronmaksajan kannalta tärkeimmät lait ovat tuloverolaki (TVL), perintö- ja lahjaverolaki (PerVL) sekä joissain tapauksissa laki elinkeinotulon verottamisesta (EVL) tai maatilatalouden tuloverolaki (MVL).
Millaisia veroja Suomessa peritään?
* Kuluttaja maksaa arvonlisäveroa tavaran tai palvelun ostamisen yhteydessä ja yrittäjä tilittää saman summan valtiolle.
* Lahjaveroa maksetaan suurista lahjoista ja ennakkoperinnöstä.
* Lähdeveroa täytyy maksaa Suomessa lyhyen aikaa työskentelevän ulkomaalaisen. Samoin lähdeveroa peritään korkotulosta.
* Kiistelty ja parjattu perintövero maksetaan tietyn rajan ylittävästä perintöosuudesta.
* Pääomatuloveroa peritään pääomatuloista.
* Ansiotulosta maksetaan kaikille tuttua progressiivista valtion tuloveroa sekä kunnallisveroa.
* Kiinteistöjen ja arvopapereiden kaupasta peritään varainsiirtoveroa.
* Kiinteistön omistaja maksaa kiinteistöveroa.
* Lisäksi ainakin osan kansasta on maksettava veroluonteiset sairausvakuutusmaksu, päivärahamaksu, metsänhoitomaksu sekä kirkollisvero.
Ketkä ovat veronsaajia?
Verotus Suomessa hyödyttää useita julkisia toimijoita. Valtio, kunnat, Kela, metsänhoityhdistykset, metsäkeskukset, Euroopan Unioni sekä Suomen kaksi suurinta kirkkokuntaa saavat kaikki osakseen verotuloja.
Verohallinnon mukaan vuonna 2010 Suomen valtio sai osakseen noin puolet verotulojen nettokertymästä. Kunnat ottivat 40 % osuuden, Kela 7,9 %, seurakunnat 2,1 % ja metsänhoitoyhdistykset vaivaisen promillen osuuden. Valtion saamat verotulot olivat 22 517 miljoonaa euroa, josta arvonlisävero muodosti suurimman osuuden, eli vajaa puolet. Kuntien verotuloista valtaosa tulee kunnallisverosta. Kaiken kaikkiaan suomalaiset maksoivat vähän yli 25 miljardia veroja.
Lisätietoja verotuksesta
Verotus Suomessa ja muissa hyvinvointivaltioissa voi olla monimutkainen viritelmä. Sanonnan mukaan vain kolme tahoa ei koskaan unohda sinua: sotaväki, verottaja ja kuolema. Koska näin on, kannattaa kaikkien kärsivällisesti opetella verotuksen perusasiat. Netissä on runsaasti resursseja, jotka palvelevat veronmaksajaa.
Asian ytimeen pääsee kuitenkin parhaiten, kun tutustuu lainsäädäntöön. Tavallisen veronmaksajan kannalta tärkeimmät lait ovat tuloverolaki (TVL), perintö- ja lahjaverolaki (PerVL) sekä joissain tapauksissa laki elinkeinotulon verottamisesta (EVL) tai maatilatalouden tuloverolaki (MVL).
Veroilmoituksen laatiminen
Veroilmoituksen laatiminen on nykyajan Suomessa lasten leikkiä verrattuna aiempiin vuosiin tai siihen rumbaan, minkä monien muiden maiden asukkaat joutuvat käymään läpi. Nykyäänhän veroilmoituksen voi antaa verkkolomakkeella ja myös useimmat liitteet voi toimittaa sähköisessä muodossa.
Esitäytetty veroilmoitus
Vuodesta 2005 alkaen vanha veroehdotuksen ja veroilmoituksen yhdistelmä on korvattu esitäytetyllä veroilmoituksella. Tämä on helpottanut veronmaksajan yhteistyötä verottajan kanssa. Verottaja lähettää esitäytetyn veroilmoituksen yksityishenkilöille ja kuolinpesille, ja jollei vastaanottajalla ole motkotettavaa, lisätoimia ei vaadita. Mahdolliset muutokset täytyy ilmoittaa toukokuuhun mennessä. Noin joka kolmannella veronmaksajalla on jotain huomautettavaa veroilmoituksesta.
Älä tee näitä virheitä!
Yleensä tulot on merkitty veroilmoitukseen oikein, mutta suurin osa vähennyksistä ei ole verottajan tiedossa. Esimerkiksi työmatka- ja työastuntovähennykset eivät ole lähtökohtaisesti veroilmoituksessa. Vielä monille tuntematon työasuntovähennys on tarkoitettu henkilöille, joiden työpaikka on yli 100 km päässä varsinaisesta kodista. Tällöin he voivat saada 250 euron verovähennyksen työtä varten vuokratusta toissijaisesta asunnosta.
Toinen yleinen virhe on kadottaa olennaisia tositteita. Erilaisista korvauksista, kuten kotitalousvähennyksistä, tulee aina säilyttää kuitit omassa arkistossa vähintään viiden vuoden ajan. Jos verottaja päättää syystä tai toisesta tarkistaa juuri sinun korvauksesi, voi puuttuvista tositteista koitua veronkorotus. Toisaalta erilaiset vaihtoehtoiset tositemuodot, kuten verkkopankista tulostettava kuitti, tiliote tai muu vastaava todistus saattaa kelvata verottajalle korvikkeeksi, jos tapaus on muuten luottamusta herättävä. Älä kuitenkaan ota riskejä, vaan pidä kuitit visusti tallessa.
Tarkista myös tulot huolellisesti
Tulopuolikin kannattaa toki tarkistaa. Niissäkin saattaa olla virheitä. Jos ilmoituksesta puuttuu tuloja, veronmaksaja voi nimittäin joutua liriin. Hänen voidaan katsoa salanneen tuloja ja rangaistus tästä on veronkorotus. Korotuksen suuruus riippuu siitä, arvellaanko hänen pimittäneen tuloja tarkoituksella vai onko kyse esimerkiksi pienen sivutulon verottamiseen liittyvästä aidosta vahingosta.
Veroilmoituksen laatiminen huolellisesti, tai siis nykypäivänä ainakin huolellinen tarkastaminen, on tarpeen erityisesti, jos veronmaksajalla on osinkotuloja. Verottajan rekisteri osakkeiden myyntivoitoista on sangen uusi asia ja tästä syystä esimerkiksi osakkeiden alkuperäinen ostohinta saatetaan arvioida luovutusvoittoa laskettaessa pieleen.
Esitäytetty veroilmoitus
Vuodesta 2005 alkaen vanha veroehdotuksen ja veroilmoituksen yhdistelmä on korvattu esitäytetyllä veroilmoituksella. Tämä on helpottanut veronmaksajan yhteistyötä verottajan kanssa. Verottaja lähettää esitäytetyn veroilmoituksen yksityishenkilöille ja kuolinpesille, ja jollei vastaanottajalla ole motkotettavaa, lisätoimia ei vaadita. Mahdolliset muutokset täytyy ilmoittaa toukokuuhun mennessä. Noin joka kolmannella veronmaksajalla on jotain huomautettavaa veroilmoituksesta.
Älä tee näitä virheitä!
Yleensä tulot on merkitty veroilmoitukseen oikein, mutta suurin osa vähennyksistä ei ole verottajan tiedossa. Esimerkiksi työmatka- ja työastuntovähennykset eivät ole lähtökohtaisesti veroilmoituksessa. Vielä monille tuntematon työasuntovähennys on tarkoitettu henkilöille, joiden työpaikka on yli 100 km päässä varsinaisesta kodista. Tällöin he voivat saada 250 euron verovähennyksen työtä varten vuokratusta toissijaisesta asunnosta.
Toinen yleinen virhe on kadottaa olennaisia tositteita. Erilaisista korvauksista, kuten kotitalousvähennyksistä, tulee aina säilyttää kuitit omassa arkistossa vähintään viiden vuoden ajan. Jos verottaja päättää syystä tai toisesta tarkistaa juuri sinun korvauksesi, voi puuttuvista tositteista koitua veronkorotus. Toisaalta erilaiset vaihtoehtoiset tositemuodot, kuten verkkopankista tulostettava kuitti, tiliote tai muu vastaava todistus saattaa kelvata verottajalle korvikkeeksi, jos tapaus on muuten luottamusta herättävä. Älä kuitenkaan ota riskejä, vaan pidä kuitit visusti tallessa.
Tarkista myös tulot huolellisesti
Tulopuolikin kannattaa toki tarkistaa. Niissäkin saattaa olla virheitä. Jos ilmoituksesta puuttuu tuloja, veronmaksaja voi nimittäin joutua liriin. Hänen voidaan katsoa salanneen tuloja ja rangaistus tästä on veronkorotus. Korotuksen suuruus riippuu siitä, arvellaanko hänen pimittäneen tuloja tarkoituksella vai onko kyse esimerkiksi pienen sivutulon verottamiseen liittyvästä aidosta vahingosta.
Veroilmoituksen laatiminen huolellisesti, tai siis nykypäivänä ainakin huolellinen tarkastaminen, on tarpeen erityisesti, jos veronmaksajalla on osinkotuloja. Verottajan rekisteri osakkeiden myyntivoitoista on sangen uusi asia ja tästä syystä esimerkiksi osakkeiden alkuperäinen ostohinta saatetaan arvioida luovutusvoittoa laskettaessa pieleen.